Koskahan eteeni tulee se päivä kun aamulla kellon soidessa olen heti hereillä ja valmiina lenkille tai että vielä lenkin jälkeenkin olisi hyvä fiilis? No tämä ei ollut ainakaan se päivä ja koska tähän mennessä kumpaakaan ei ole vielä tapahtunut, jään odottavalle kannalle... Eilis illan suunnitelma oli nousta ylös aamulla puoli 9, mutta aamulla olikin sitten jo täysin toinen ääni kellossa. Puolen tunnin vetkuilun jälkeen tahto kuitenkin löytyi tsempparilta, ei minulta. Joka sai minutkin lopulta nousemaan. Aamu tankkaus 0,4l vedellä tyhjään mahaan, juoksuvaatteet päälle ja niin sitä sitten taas lähdettiin. 
Syksyinen aamu avautui eteen tyynenä ja harmaan pilvisenä, mutta mieltä piristi kauniit keltaiset ruskalehdet. Puut olivat täynnä satoja pikkulintuja, joiden siritellessä askel oli kevyt ja mieli huoleton aina hieman yli puoleenväliin, jonka jälkeen juoksu muuttui. Askel alkoi painaa huomattavasti enemmän ja lopussa tuntui, että voimat olivat täysin pois. Naama oli punainen kuin paloauto konsanaan ja juoksuasento lysähti totaalisesti hartioiden kaatuessa eteenpäin vaikka kuinka koitin pitää ne takana. Ilman mukaan lähtenyttä hyvän juoksukunnon omaavaa tsemppaajaa olisin luultavasti siirtynyt reippaaseen kävelyyn jo kolmen kilometrin jälkeen. Mutta.. pääsimme kuin pääsimmekin lopulta perille. 4,4km matka taittui alkuviikkoa hieman nopeammin: 26min.
Sisälle päästyä siirryin suoraa kotitreeniohjelmaa, jonka tekeminen aina piristää mieltä ja herättelee mukavasti kroppaa. Jättiläissarjoina tehtävät liikkeet toimivat minulle kyllä tosi hyvin, eikä väsymyksen tunnetta tule. Vielä kun on hyvää musiikkia iPodissa niin mikäs siinä on heilua keittiön matolla. Lihaskuntosarjoja tein yhteensä ohjeenmukaisesti kolme ja 45 minuutin jälkeen olinkin sitten valmis. Mukava, että tämän treenaamisen voi hoitaa näin heti aamusta pois alta niin ei tarvitse illalla sitten enää miettiä moisia.
Jälkeenpäin fiilis on aina kuitenkin todella hyvä, ainakin sen suhteen, että koen joka kerta ylittäneeni itseni täysin. Iltavirkun ja aamuntorkun ei ole helppo nousta ylös vaikka monena vuotena töihin on pitänyt herätä toisinaan kuudelta, toisinaan seitsemältä.
Laitoin tähän mukaan muutamia kuvia lenkin varrelta. Vähän oli sunnuntai aamuna ulkona porukkaa. Vaikka kello oli jo yli yhdeksän nukkuivat jopa sillan kupeessa asustelevat linnut vielä puhelinlangalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti