Torstaina sitten sattui se mitä en toivo kenellekkään, en edes vihaisimmalle miehelle... nimittäin meni selkä. Tiedän, että pitäisi kuunnella kroppaansa, mutta jotenkin ajattelin, että "no sitä vähän vihloo, mutta teen tämän viimeisen kierroksen loppuun". Ei olisi kannattanut. Kotia päästyä tuli itku: vitutuksesta, pettymyksestä ja kivusta. Siinä sitten puolen tunnin itsesäälin jälkeen päätin lähteä piristämään mieltäni vanhempien luo pohjoiseen. Täällä sitä nytten sitten ollaan ja hommat jatkuu aikas samallalailla, paitsi salitreeni on nyt pannassa:(
Täällä kotona sitten tein nopeasti itselleni ja koko muullekkin köörille tulista kana, vihannes, riisi –settiä. Selkä potilaan n hyvä kävellä, joten pieni hääräily ja liike on hyvästä (ainakin minun tapauksessa). Eli...
• Riisit veteen kypsymään
• Kanaa pannulle kera mausteiden
• Pannu tyhjäksi ja sinne valkosipulia, sipulia, kaalti, kesäkurpitsaa ja rucolaa.
• Pannun toiselle laidalle kypsät vihannekset...tyhjään osioon kananmunanvalkuaiset
• Kaikki yhteen hophei ja siin se on!
Hieman hätäinen, mutta tällä mentiin tänään!
Kun päättää ottaa kuuden viikon haasteen vastaan tarkoituksena treenata ja syödä elämänsä ensimmäistä kertaa ohjatusti on aina mahdollisuus päätyä lipsumaan päätöksissään. Siksipä on helpompaa tehdä tavoitteistaan julkisia ja samalla pitää päämäärä kirkkaana mielessä. Sanoista teoiksi ja teoista teksteiksi. Haaste on alkanut!
lauantai 10. marraskuuta 2012
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti